Äiti sai tietää kultakaloista viikkoja myöhemmin, kun kaupungin poliisi herra Jenkins kertoi kahvilassa lasten löytäneen viemäristä kultakaloja. Olin enemmän surullinen kalojen puolesta kuin häpeissäni että jäin kiinni ja sain lisää arestia, mutta äiti oli myös vihainen kultakala kojun omistajalle.  

Hän kuulemma käytti hyväksi viattoman lapsen empatiaa tehdäkseen rahaa ja valituksien seurauksina koju suljettiin ja sen omistaja lähti kaupungista. Olisin halunnut, että kultakalat vietäisiin mereen, jotta ne voisivat olla vapaana, mutta ne saivat uuden kodin eläinkaupan akvaariosta. Ne näyttivät nauttivan olostaan ja olevan terveitä, vaikka minusta kaupan akvaario oli vain hiukkasen isompi hienompi vankila.  

Oli kuuma kesäpäivä pari vuotta sen jälkeen, kun tapasimme, kun istuin jälleen akvaarion edessä jäätelö suussa ja katselin kun kultakalat uivat ympäriinsä. Tiesin että Sebastian oli käynyt täällä aiemmin, koska maahan oli piirretty liidulla siili. Keksimme tavan tehdä asioita yhdessä, ilman että olimme fyysisesti samassa paikassa samaan aikaan.  

Sopisimme mitä tekisimme ja kuka menee ensin ja sitten piirtäisimme johonkin lähelle liidulla joko kultakalan tai siilin. Se oli merkki, että toinen meistä oli ollut täällä. Joskus jopa jätimme koodattuja viestejä toisillemme. Minä olin kultakala ja Sebastian oli siili. Hän olisi halunnut olla susi tai leijona, mutta minä vaadin, että se olisi jotain mitä kaupungissa näkee, ettei se herättäisi huomiota.   

Sitä paitsi se sopi sinulle parhaiten. Ensimmäinen asia, jonka siileistä huomaa on sen terävät kipeää tekevät piikit. Mutta niissä on paljon muutakin. Kuin siilit, ensimmäinen asia, jonka tiesin sinusta oli, että olit aggressiivinen, kun luokkakaverini tuli kouluun murtuneen nenän kanssa ja kertoi kaikille, että löit häntä ilman mitään syytä.  

Mutta aivan kuin siilikin, terävien piikkien alla oli sympaattinen ja pelokas olento, joka halusi vain rakkautta. Et tosin olisi suostunut lempinimeen, jos tiesit mistä se oikeasti tuli. Joten keksin tarinan siileistä, jotka käpertyivät piikkipalloiksi ja heittivät toisiaan petojen ja muiden vaarallisten otusten naamalle.  

Havahdun ajatuksistani, kun osa jäätelöstä sulaa auringon alla ja laskeutuu polvelleni. Pyyhin sen pois hihallani ja syön loput mahdollisimman nopeasti. Kaivoin taskustani liidun ja piirsin siilin alle kultakalan ja hymyn.  

Poikkesin kotimatkalla sillan alla, jossa tapasimme ensimmäisen kerran. Sebastian ei ollut siellä tänään, mutta hänen jättämä viestinsä oli: Jos lähdet joskus täältä pois, mitä minä teen? - Huolestunut siili 

Mietin vastaustani pitkään ja hartaasti.  

Jutellaan illalla- Kultakala