Nimettömän pojan syöminen tyydytti nälkää vain pari vuotta. Mutta halusin niin kovasti olla hyvä, että annoin sen olla. Halusin niin paljon olla ihminen enkä villikoira, että kestin kivun ja nälän. Annoin periksi vain silloin, kun minua alkoi huimaamaan ja vatsaani kouristi ja en pysynyt pystyssä. Silloin juoksin tai pikemminkin raahauduin koulun vessaan kun kaikki pyöri ympärillä ja tuntui etäiseltä kuin olisin veden alla. En voinut ajatella mitään muuta. Ihmisten tuoksu vain pahensi asiaa. Joten pidättäydyin kuuntelemasta nälkää ja raahasin itseni vessaan ja lukitsin oven. Kyyristyin vessan lattialle ja vieritin hihani ylös. Tartuin hampaillani käteeni ja annoin haavan vuotaa. Halusin repiä ja nielaista, mutta hillitsin itseäni. Älä ole villikoira, Marleena. Ole ihminen. Ole ihminen. Istuin ja imin omaa vertani, nuolin ihoani ja lihaa sen alla kunnes nälkä hiipui siedettäväksi.  

Riutuvat kasvoni ja kehoni, se miten juoksin pitkiksi ajoiksi vessaan ja miten vähän söin tai ylipäätään tykkäsin ruuasta luonnollisesti nosti ihmisten mieleen vain yhden johtopäätöksen. Sitä ei vain sanottu ääneen, koska se ei ole sopivaa. Kommentit ruokalassa tytöiltä jotka eivät edes tunteneet minua tekivät sen selväksi. Joskus minun teki mieli purra ja repiä heidän säälivät silmänsä ja huulensa, jotka antoivat kohteliaisuuksia niin holhoavaan sävyyn.  

Luokkaretki tapahtuneen jälkeen en saanut lupalappua allekirjoitettua seuraavaan. Synttärijuhlat olivat myös poissuljettu vaihtoehto. Kielletyt tapahtumat, arkuuteni ihmisten kanssa ja se tapa miten nälkä sai minut tuijottamaan ihmisiä yhdistyivät sopaksi, jonka takia olin koulussa hylkiö. Mutta olin säälitty hylkiö. Joten kun Christinan vanhemmat menivät matkalle ja hän ilmoitti vuosisadan bileistä, myös minä olin kutsuttu. Tiesin, että se oli säälikutsu. Villikoira päästettäisiin hetkeksi sisälle lämpimään. Olin kuitenkin niin epätoivoinen olla edes yhden illan ajan ihminen ja saada seuraa, etten välittänyt.  

Äidille ja isälle en sanonut tietenkään mitään. Jokaisella lapsella ja nuorella on sellainen vaihe, kun vanhempia ei totella. Valitettavasti minun kohdallani tällä tottelemattomuudella olisi kuolettavat seuraukset. Laitoin juhla-asuni päälle pyjamat ja toivotin heille hyvää yötä sydämeni hakatessa. Myös nälkä nosti päätään, mutta intoni juhlista peitti sen.