Saako toisen sijainnin seuraamista vaatia? Kun jakaa tiliensä salasanat, kertooko se suuresta rakkaudesta ja siitä ettei ole mitään salattavaa? Pitääkö toiselle aina vastata reaaliajassa vai voiko rakkaan viestin lukea ja vastata myöhemmin? Digiympäristöissä oletusarvo on nykyisin helposti se, että yhteyden pitäisi olla salamannopeaa, kokoaikaista ja intensiivistä. Siis jos oikeasti tykkää toisesta ja on valmis asettamaan hänet etusijalle.

Tosiasiassa jos kaipaa todisteita voidakseen luottaa toiseen tai jos ei voi koskaan irrottaa yhteydestä rakastettuunsa, kertoo se huolestuttavia asioita suhteesta tai henkilöstä itsestään. Toisen someprofiilin jokaisen liikkeen jatkuva kyttääminen ei tee kenellekään mitään hyvää. Pahimmillaan tällainen pakkomielteisyys ilmenee väkivaltaisena kontrollina. Esimerkiksi toisen jatkuva pommittaminen viesteillä ja soitoilla ja vaatimus olla aina tavoitettavissa sekä toisen somekäyttäytymisen pienimpiinkin yksityiskohtiin puuttuminen on juurikin sitä, väkivaltaa. E:n tilanne ylläolevassa sarjakuvassa ei valitettavasti ole harvinainen.

Tilastot ovat karuja. Poliisin mukaan verkkovälitteinen seksuaaliväkivalta on yhä tavanomaisempaa ja kohdistuu yhä nuorempiin lapsiin. Vastaavasti Ensi- ja turvakotien liitto kertoo, että jopa 45 prosenttia 16–17‑vuotiaista seurustelleista tytöistä on kokenut väkivaltaa parisuhteessaan. Fyysisen, seksuaalisen ja henkisen väkivallan lisäksi väkivalta saattaa usein olla juuri teknologiavälitteistä väkivaltaa kuten jatkuvaa viestittelyä, sijainnin seuraamista tai muuta digitaalista kontrollia sekä seksuaalisten kuvien jakamista ilman suostumusta.

Tällä hetkellä teknologiavälitteistä väkivaltaa voi olla erityisen vaikeaa tunnistaa väkivallaksi ja vääräksi, sillä siitä puhutaan vieläkin aivan liian vähän, siihen ei juuri puututa ja sen vaikutusta usein vähätellään.

Lue lisää Verkko ilman väkivaltaa: Digitaaliset rajat -blogisarjan ensimmäisestä julkaisusta elinanikulainen.com